Minun elämäni

Lapsi aseena.

Siinä missä muutamia vuosikymmeniä sitten vielä solmittiin kestäviäkin avioliittoja, niin tänä päivänä eroaminen on kai jo eräänlainen muoti-ilmiö. Tässä kiireellisessä ja alati stressaavassa yhteiskunnassa jo pienikin este parisuhteessa isommasta puhumattakaan voi aiheuttaa sen, että papin edessä nimettömään pujotettu timanttisormus päätyy kanikonttorin hyllylle jo hyvissä ajoin ennen viimeistä osamaksuerää ja loput

”Isi, sun pitää löytää tyttöystävä”.

Aika ajoin minulta kysellään parisuhdestatuksestani. Ymmärrän sen, sillä olenhan viettänyt elämästäni suurimman osan parisuhteessa. Nyt kuitenkin suhteettomuuteni on tullut siihen ikään, että se on oppinut kävelemään, se osaa jo itsenäisiä leikkejä, se nukkuu kokonaisia öitä, eikä sen läheisriippuvuuden tarve ole enää niin suuri. Välillä saan suoranaisia kehoituksia statukseni muuttamiseen ja

Haluan tylsän elämän.

Minulta on usein lähiaikoina kysytty, mitä haluaisin tulevaisuudelta, tai loppuelämältäni. Vastaus kaikessa lyhykäisyydessään on ollut helppo, haluan tylsän elämän. Kuullostaa tietenkin oudolta, sillä kuka haluaisi elämän olevan tylsää? Niin, en minäkään halua, enkä todella tarkoita toiveellani sitä, että istuisin paikallani ikkunasta ulos tuijottaen ja odottaen vuodenajan vaihtumista, ehei, ei sinne

Sinkkuelämän iloja.

Muistan, kuinka joskus tunsin häpeää sanoessani itseäni sinkuksi. Tunsin häpeää siitä, että olin tuottanut pettymyksen toiselle ihmiselle. Tunsin häpeää myös läheisiäni, perhettä ja sukua kohtaan, jotka uskoivat kanssani rakkauteen ja yhdessä oloon. Olen tuntenut häpeää siitä, että olen luvannut rakastaa ikuisesti, mutta perunut puheeni. Vasta nyt myöhemmin olen tajunnut, ettei

Mistä löytää kunnon miehiä?

Siinä kysymys, johon törmäsin lukiessani erästä artikkelia miehistä. Tähän täytyy heti sanoa, että vaikka luinkin artikkelia liittyen miehiin, niin katselen silti tätä maailmaa edelleen heteron silmin. Vaikka tuossa taannoin hyvä ystäväni teki minusta ykkösvarauksen siltä varalta, jos joskus seksuaalisessa suuntaumisessani tulee muutoksia. Lupasin, että sinä päivänä, jos näin käy, niin

Rakkauden oppitunnit.

Luin tänään uutisen, jossa kerrottiin rakkauskoulusta miehille. Väestöliitto tarjoaa verkossa miehille siihen ilmaisen ja helpon mahdollisuuden. Artikkeli oli hyvin kiinnostava ja varsinkin, kun pääsin artikkeliin liittyviin kommentteihin, niin on kyllä pakko sanoa, että vaikka mies itsekin olen, niin kyseinen koulu varmasti tarjoaisi apua monelle miehelle. Eikä siinä, nimittäin kommenttien perusteella

Ihmiselle on tärkeää tuntea itsensä kokonaiseksi.

Taidat olla vähän läheisriippuvainen? Sen lausahduksen olen elämässäni saanut usein kuulla ja johtunee siitä, että olen elämässäni parisuhteillut yli kahden vuosikymmenen ajan ja niiden välissä olleet pienet tauot, joita kutsutaan sinkkuudeksi, ovat jääneet lyhyiksi. Olenko minä siis läheisriippuvainen? Onko se läheisriippuvuutta, kun ei halua viettää elämäänsä yksin, vaan tietoisesti jakaa

Tinder! …Kun naama ratkaisee.

Muutama vuosi sitten ”peli”sovellus nimeltään Tinder rantautui suomeen. Silloin kyseistä sovellusta pidettiin jotenkin hävettävänä, paheksuttavana ja salassa pidettävänä. Vähän niin kuin Harry Potterissa se naamaton mies, josta ei saanut puhua. Minäkin silloin, ihan vaan vähän piilossa sitä katselin, mutta en sitten loppuenlopuksi nähnyt sitä itselleni tarpeelliseksi, joten aika nopeasti poistin