Minun elämäni

Lapsi aseena.

Siinä missä muutamia vuosikymmeniä sitten vielä solmittiin kestäviäkin avioliittoja, niin tänä päivänä eroaminen on kai jo eräänlainen muoti-ilmiö. Tässä kiireellisessä ja alati stressaavassa yhteiskunnassa jo pienikin este parisuhteessa isommasta puhumattakaan voi aiheuttaa sen, että papin edessä nimettömään pujotettu timanttisormus päätyy kanikonttorin hyllylle jo hyvissä ajoin ennen viimeistä osamaksuerää ja loput

Seitinohut elämänlanka.

Silloin tällöin tulee hetkiä, kun sitä alkaa ajattelemaan omaa elämäänsä. Siis se hetki, jossa saa olla kiitollinen siitä, että on ylipäätään olemassa. Hengittää. Olla onnellinen siitä kaikesta, mitä on elämässään saanut kokea ja saa kokea joka päivä. Minulla tuollaiset vahvat ajatukset ovat yleensä ottanut vallan tilanteessa, jossa kokemuksena on ollut

Yksin omassa yksinäisyydessä.

Opettele olemaan yksin. Lause, johon olen usein törmännyt lukiessani erilaisia kirjoituksia elämästä. Olen myös joskus saattanut kuulla tuon lauseen parikin kertaa parisuhteeni päätyttyä. Yleensä tuohon jälkimmäiseen törmäilyyn on lausetta kuitenkin vielä jatkettu: ”…niin osaat sitten olla toisen kanssa.”. Mitä se tarkoittaa? Osaanhan minä olla yksin! Miten oma yksinoloni liittyy toiseen

Masennuksen hoitoa for dummies.

Eilen keskustelin puhelimessa hyvän ystäväni kanssa pitkän tovin masennuksesta. Minulla masennus on jo onneksi mennyttä, mutta ystäväni on vielä matkalla. Sanoin, että tekisi mieli kirjoittaa sellainen ”masennuksen hoito for dummies” opas. Toisaalta pikkuhiljaa lause lauseelta valmistuva osaelämänkertani tulee olemaan eräänlainen opas masennuksen hoitoon, vaikkakin kerron siinä vain omia kokemuksia, niin

Uusi vuosi, sama minä.

Viikko on nyt eletty tätä uutta ja entistä mahtavampaa vuotta. Viikko on ollut aikaa lunastaa lupaukset, jotka tuli luvattua sillä maagisella kellonlyömällä kuohuviini kuplien sisältä poksahtaneista ajatuksista. Kuntosalien onnelliset omistajat ovat jo lennelleet rahojen kanssa maailman ääriin ihmisten hikoillessa saleilla siihen asti, kunnes se innostus noin kahden viikon jälkeen lopahtaa,

Kirjallinen mielialahäiriö.

Voin helposti myöntää, etten ole koskaan ollut mikään kirjallisuuden suurkuluttaja. Itseasiassa vielä viisi vuotta taaksepäin en ollut lukenut vielä kymmentäkään opusta koko siihen astisen elämäni aikana ja tuohon lukuun saa helposti mahdutettua myös kaikki siihen mennessä luetut koulun oppimateriaalit. Yleensä, kun minulta on kysytty olenko lukenut jonkun kirjan, niin olen