Minun elämäni

Lapsi aseena.

Siinä missä muutamia vuosikymmeniä sitten vielä solmittiin kestäviäkin avioliittoja, niin tänä päivänä eroaminen on kai jo eräänlainen muoti-ilmiö. Tässä kiireellisessä ja alati stressaavassa yhteiskunnassa jo pienikin este parisuhteessa isommasta puhumattakaan voi aiheuttaa sen, että papin edessä nimettömään pujotettu timanttisormus päätyy kanikonttorin hyllylle jo hyvissä ajoin ennen viimeistä osamaksuerää ja loput

Se kulkee suvussa.

Meillä kaikilla on geeneissämme periytyneitä asioita. Esimerkiksi ulkonäkömme on periytyvää ja siksi usein saammekin kuulla meistä sanottavan ”olet ihan äitisi, tai isäsi näköinen”. Omassa suvussanikin on ulkonäöllistä identtisyyttä, noh.. ainakin äitini mielestä, koska hän AINA sekoitaa minut ja oman veljensä, siis minun enoni keskenään. Ja miksipä ei sekoittaisi, sillä onhan

Siitä kasvaa ystävä.

Olen usein kuullut sanottavan ”lapset on lapsia”. Niinhän se on, kunnes edessä on se hetki, ettei lapset olekaan enää lapsia, vaan heistä kasvaa nuoria aikuisia. Tietysti siinä välissä on vielä se murrosvaihe. Se vaihe, missä tuntuu, ettei maailmassa ole mitään hyvää ja omaa tilaa haetaan huutamalla ja karkailemalla. Se vaihe,