Minun elämäni

Oman elämänsä puolivälissä.

Suomalaista elinajanodotetta katsoen olen kovaa vauhtia saavuttamassa puolivälin. En ole kuitenkaan asiasta panikoitunut, enkä ajautumassa kriisiin, vaikka tällä viikolla omaan henkilökohtaiseen matkamittariini kääntyykin taas yksi vuosi lisää. Olen enemmänkin miettinyt sitä, minkälainen elämäni olisi kirjoitettuna kirjaan. Elämänkertaa tässä vaiheessa ei vielä voi kirjoittaa, mutta mitä se sisältäisi tähän asti, mitä

Kotiäiti(nä).

Muutaman vuoden olen nyt viettänyt aikaa koti-isänä, sekä virallisesti yksinhuoltajana, vaikka välillä läheisessä seurustelusuhteessa olinkin. Kotona oleminen ja arjen pyörittäminen on tuonut välillä mieleeni myös naisellisia ajatuksia, joista olen jo aikaisemminkin muutaman kirjoituksen verran tässä blogissani kertonutkin. Silti, vaikka pidänkin itseäni edelleen heteromiehenä, niin välillä tulee outo tunne ja on

Eilen tunsin Zen…

Ei ole ihmisen hyvä olla silloin, kun mielessä pyörii kerralla miljoona ajatusta, joista ei saa yhtään ainoata kokonaiskuvaa, rinnassa tuntuu jatkuva ahdistuksen paine, sekä keho ei malta pysyä montaakaan minuuttia paikallaan. Kyllähän semmoisia on ollut matkan varrella ennenkin, yksi kerrallaan ja vain hetkinä, mutta nyt, kun se kaikki tapahtuu samaan