Minun elämäni

Seitinohut elämänlanka.

Silloin tällöin tulee hetkiä, kun sitä alkaa ajattelemaan omaa elämäänsä. Siis se hetki, jossa saa olla kiitollinen siitä, että on ylipäätään olemassa. Hengittää. Olla onnellinen siitä kaikesta, mitä on elämässään saanut kokea ja saa kokea joka päivä. Minulla tuollaiset vahvat ajatukset ovat yleensä ottanut vallan tilanteessa, jossa kokemuksena on ollut

Yksin omassa yksinäisyydessä.

Opettele olemaan yksin. Lause, johon olen usein törmännyt lukiessani erilaisia kirjoituksia elämästä. Olen myös joskus saattanut kuulla tuon lauseen parikin kertaa parisuhteeni päätyttyä. Yleensä tuohon jälkimmäiseen törmäilyyn on lausetta kuitenkin vielä jatkettu: ”…niin osaat sitten olla toisen kanssa.”. Mitä se tarkoittaa? Osaanhan minä olla yksin! Miten oma yksinoloni liittyy toiseen

Seksiä, viinaa ja rock´n rollia. Mielihyvää masennukseen.

Luin tällä viikolla uutisoinnin Ilta-Sanomista. Jussi Ahde oli kertonut avoimella Facebook päivityksellään masennuksesta ja siitä toipumisesta. Uutinen sai minut jälleen peilaamaan omaa aikaani masentuneena. Siihen oli helppo samaistua, sillä Ahteen kokemus ja siitä kirjoittaminen ei omasta sairastamisestani ja siitä toipumisesta kovinkaan eronnut. Yhtäkkiä vuosia sitten Ahteen mieleenpainuva ja hauska lausahdus:

Masennuksen hoitoa for dummies.

Eilen keskustelin puhelimessa hyvän ystäväni kanssa pitkän tovin masennuksesta. Minulla masennus on jo onneksi mennyttä, mutta ystäväni on vielä matkalla. Sanoin, että tekisi mieli kirjoittaa sellainen ”masennuksen hoito for dummies” opas. Toisaalta pikkuhiljaa lause lauseelta valmistuva osaelämänkertani tulee olemaan eräänlainen opas masennuksen hoitoon, vaikkakin kerron siinä vain omia kokemuksia, niin

”Isi, sun pitää löytää tyttöystävä”.

Aika ajoin minulta kysellään parisuhdestatuksestani. Ymmärrän sen, sillä olenhan viettänyt elämästäni suurimman osan parisuhteessa. Nyt kuitenkin suhteettomuuteni on tullut siihen ikään, että se on oppinut kävelemään, se osaa jo itsenäisiä leikkejä, se nukkuu kokonaisia öitä, eikä sen läheisriippuvuuden tarve ole enää niin suuri. Välillä saan suoranaisia kehoituksia statukseni muuttamiseen ja

Kirjallinen mielialahäiriö.

Voin helposti myöntää, etten ole koskaan ollut mikään kirjallisuuden suurkuluttaja. Itseasiassa vielä viisi vuotta taaksepäin en ollut lukenut vielä kymmentäkään opusta koko siihen astisen elämäni aikana ja tuohon lukuun saa helposti mahdutettua myös kaikki siihen mennessä luetut koulun oppimateriaalit. Yleensä, kun minulta on kysytty olenko lukenut jonkun kirjan, niin olen

Haluan tylsän elämän.

Minulta on usein lähiaikoina kysytty, mitä haluaisin tulevaisuudelta, tai loppuelämältäni. Vastaus kaikessa lyhykäisyydessään on ollut helppo, haluan tylsän elämän. Kuullostaa tietenkin oudolta, sillä kuka haluaisi elämän olevan tylsää? Niin, en minäkään halua, enkä todella tarkoita toiveellani sitä, että istuisin paikallani ikkunasta ulos tuijottaen ja odottaen vuodenajan vaihtumista, ehei, ei sinne