Kirjallinen mielialahäiriö.

Voin helposti myöntää, etten ole koskaan ollut mikään kirjallisuuden suurkuluttaja. Itseasiassa vielä viisi vuotta taaksepäin en ollut lukenut vielä kymmentäkään opusta koko siihen astisen elämäni aikana ja tuohon lukuun saa helposti mahdutettua myös kaikki siihen mennessä luetut koulun oppimateriaalit. Yleensä, kun minulta on kysytty olenko lukenut jonkun kirjan, niin olen

Itseään etsimässä.

Muistan elämäni aikana usein kuulleeni lausahduksen, jossa ihminen sanoo etsivänsä itseään ja nopealla johtopäätöksellä kuitenkin saanut huomata sen tarkoittavan jotain ihan muuta, kuin oikeaa itsensä etsimistä. Eihän ihminen voi itseään oikeasti kadottaa, vai voiko sittenkin? Jos käyttäisin psykoterapeutti Maaret Kallion oppeja ja piirtäisin elämästäni diagrammia, niin se olisi neutraalista viivasta,

Mitä vuosi tuo tullessaan?

Niin se taas viime yönä napsahti gregoriaaniseen kalenteriimme yksi vuosi lisää. Mitä se sitten tällaisen tavallisen kuolevaisen elämään vaikuttaa? Tänä aamuna heräsin samalla tavalla, kuin edellisenäkin aamuna, eli kurkku kuivana vessaan hoiperrellen, lapseni ei edelleenkään ollut halkaisemassa atomia, vaan nukkuivat, kissat olivat edelleen jaloissani huutamassa ruokaa ja pankkitilikin tuon maagisen

Haluan tylsän elämän.

Minulta on usein lähiaikoina kysytty, mitä haluaisin tulevaisuudelta, tai loppuelämältäni. Vastaus kaikessa lyhykäisyydessään on ollut helppo, haluan tylsän elämän. Kuullostaa tietenkin oudolta, sillä kuka haluaisi elämän olevan tylsää? Niin, en minäkään halua, enkä todella tarkoita toiveellani sitä, että istuisin paikallani ikkunasta ulos tuijottaen ja odottaen vuodenajan vaihtumista, ehei, ei sinne

Sinkkuelämän iloja.

Muistan, kuinka joskus tunsin häpeää sanoessani itseäni sinkuksi. Tunsin häpeää siitä, että olin tuottanut pettymyksen toiselle ihmiselle. Tunsin häpeää myös läheisiäni, perhettä ja sukua kohtaan, jotka uskoivat kanssani rakkauteen ja yhdessä oloon. Olen tuntenut häpeää siitä, että olen luvannut rakastaa ikuisesti, mutta perunut puheeni. Vasta nyt myöhemmin olen tajunnut, ettei

Oman elämänsä puolivälissä.

Suomalaista elinajanodotetta katsoen olen kovaa vauhtia saavuttamassa puolivälin. En ole kuitenkaan asiasta panikoitunut, enkä ajautumassa kriisiin, vaikka tällä viikolla omaan henkilökohtaiseen matkamittariini kääntyykin taas yksi vuosi lisää. Olen enemmänkin miettinyt sitä, minkälainen elämäni olisi kirjoitettuna kirjaan. Elämänkertaa tässä vaiheessa ei vielä voi kirjoittaa, mutta mitä se sisältäisi tähän asti, mitä

Yhden miehen näkökulma: Tinder

Puolisen vuotta taaksepäin, kun kirjoittelin aiheesta Tinder, niin kokemukseni tuohon tämän päivän amorin appiin oli varsin olematon. Tuolloin pohjana kirjoittamiselleni koostui enemmänkin toisten ihmisten ja varsinkin naisten näkemyksistä ja kokemuksista ja, vaikka olin sitä itsekin ajan saatossa kokeillut lyhyen aikaa, niin silloisesta käytöstä ei juurikaan ollut mitään mieleen jäänyt, joten