Minun elämäni

Kirjallinen mielialahäiriö.

Voin helposti myöntää, etten ole koskaan ollut mikään kirjallisuuden suurkuluttaja. Itseasiassa vielä viisi vuotta taaksepäin en ollut lukenut vielä kymmentäkään opusta koko siihen astisen elämäni aikana ja tuohon lukuun saa helposti mahdutettua myös kaikki siihen mennessä luetut koulun oppimateriaalit. Yleensä, kun minulta on kysytty olenko lukenut jonkun kirjan, niin olen

Itseään etsimässä.

Muistan elämäni aikana usein kuulleeni lausahduksen, jossa ihminen sanoo etsivänsä itseään ja nopealla johtopäätöksellä kuitenkin saanut huomata sen tarkoittavan jotain ihan muuta, kuin oikeaa itsensä etsimistä. Eihän ihminen voi itseään oikeasti kadottaa, vai voiko sittenkin? Jos käyttäisin psykoterapeutti Maaret Kallion oppeja ja piirtäisin elämästäni diagrammia, niin se olisi neutraalista viivasta,