Minun elämäni

Mistä löytää kunnon miehiä?

Siinä kysymys, johon törmäsin lukiessani erästä artikkelia miehistä. Tähän täytyy heti sanoa, että vaikka luinkin artikkelia liittyen miehiin, niin katselen silti tätä maailmaa edelleen heteron silmin. Vaikka tuossa taannoin hyvä ystäväni teki minusta ykkösvarauksen siltä varalta, jos joskus seksuaalisessa suuntaumisessani tulee muutoksia. Lupasin, että sinä päivänä, jos näin käy, niin

Rakkauden oppitunnit.

Luin tänään uutisen, jossa kerrottiin rakkauskoulusta miehille. Väestöliitto tarjoaa verkossa miehille siihen ilmaisen ja helpon mahdollisuuden. Artikkeli oli hyvin kiinnostava ja varsinkin, kun pääsin artikkeliin liittyviin kommentteihin, niin on kyllä pakko sanoa, että vaikka mies itsekin olen, niin kyseinen koulu varmasti tarjoaisi apua monelle miehelle. Eikä siinä, nimittäin kommenttien perusteella

Ihmiselle on tärkeää tuntea itsensä kokonaiseksi.

Taidat olla vähän läheisriippuvainen? Sen lausahduksen olen elämässäni saanut usein kuulla ja johtunee siitä, että olen elämässäni parisuhteillut yli kahden vuosikymmenen ajan ja niiden välissä olleet pienet tauot, joita kutsutaan sinkkuudeksi, ovat jääneet lyhyiksi. Olenko minä siis läheisriippuvainen? Onko se läheisriippuvuutta, kun ei halua viettää elämäänsä yksin, vaan tietoisesti jakaa

Se kulkee suvussa.

Meillä kaikilla on geeneissämme periytyneitä asioita. Esimerkiksi ulkonäkömme on periytyvää ja siksi usein saammekin kuulla meistä sanottavan ”olet ihan äitisi, tai isäsi näköinen”. Omassa suvussanikin on ulkonäöllistä identtisyyttä, noh.. ainakin äitini mielestä, koska hän AINA sekoitaa minut ja oman veljensä, siis minun enoni keskenään. Ja miksipä ei sekoittaisi, sillä onhan

Siitä kasvaa ystävä.

Olen usein kuullut sanottavan ”lapset on lapsia”. Niinhän se on, kunnes edessä on se hetki, ettei lapset olekaan enää lapsia, vaan heistä kasvaa nuoria aikuisia. Tietysti siinä välissä on vielä se murrosvaihe. Se vaihe, missä tuntuu, ettei maailmassa ole mitään hyvää ja omaa tilaa haetaan huutamalla ja karkailemalla. Se vaihe,

Tinder! …Kun naama ratkaisee.

Muutama vuosi sitten ”peli”sovellus nimeltään Tinder rantautui suomeen. Silloin kyseistä sovellusta pidettiin jotenkin hävettävänä, paheksuttavana ja salassa pidettävänä. Vähän niin kuin Harry Potterissa se naamaton mies, josta ei saanut puhua. Minäkin silloin, ihan vaan vähän piilossa sitä katselin, mutta en sitten loppuenlopuksi nähnyt sitä itselleni tarpeelliseksi, joten aika nopeasti poistin

Vaikea päätös.

Jokainen meistä, tai ainakin useimmat meistä on joskus elämässään joutunut tekemään vaikean päätöksen. Vaikean päätöksen taustalla on usein tilanne, jossa joutuu miettimään, että jos tekee juuri sen päätöksen, niin jostain joutuu luopumaan. Se on siis tavallaan vaihtokauppaa. Itse olen tehnyt elämässäni monta kertaa vaikeita päätöksiä, mutta yksi niistä on varmasti

Kotiäiti(nä).

Muutaman vuoden olen nyt viettänyt aikaa koti-isänä, sekä virallisesti yksinhuoltajana, vaikka välillä läheisessä seurustelusuhteessa olinkin. Kotona oleminen ja arjen pyörittäminen on tuonut välillä mieleeni myös naisellisia ajatuksia, joista olen jo aikaisemminkin muutaman kirjoituksen verran tässä blogissani kertonutkin. Silti, vaikka pidänkin itseäni edelleen heteromiehenä, niin välillä tulee outo tunne ja on

Hyvinä ja pahoina päivinä.

Lueskelin vanhempia kirjoituksiani ja huomasin, kuinka paljon jaksan puhua rakkaudesta, parisuhteesta ja sen ongelmista. Noh.. Miksi en puhuisi? Onhan se hyvin tärkeä asia minulle tässä elämässä ja ollut suuri osa elämääni, koska olen ollut elämästäni yli 20 vuotta parisuhteissa. Siinä ajassa on ehtinyt tulla kokemuksia, hyviä ja huonoja. Tässä tulee